Elina Pohjanpää

Armi Elina Annikki Pohjanpää (8. huhtikuuta 1933 Helsinki – 13. tammikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli 1950- ja 60-luvuilla suosituimpia suomalaisia filmitähtiä ja esiintyi muun muassa Fennada-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa. Hän teki myös 40 vuotta kestäneen uran Helsingin kaupunginteatterissa. Pohjanpää sai jo teini-ikäisenä ensimmäisen filmiroolinsa elokuvasta Amor hoi! vuonna 1950. Hänen ensimmäinen teatterikiinnityksensä oli Kotkan kaupunginteatterissa 1952. Pohjanpään näyttelijänura jatkui hänen kuolemaansa asti. Hän oli vuodesta 1956 naimisissa näyttelijä Pentti Siimeksen kanssa, ja heidän kolmesta tyttärestään Tarja Siimes ja Paula Siimes ovat myös näyttelijöitä. Pohjanpää oli monipuolinen näyttelijä; hän oli paitsi naisellinen ja nokkela komedienne, myös taitava draamaroolien tulkitsija. Hänen elokuviaan ovat muun muassa komedia Rakas varkaani, väreissä kuvattu draamateos Juha, sotilasfarssi Tyttö lähtee kasarmiin ja rikoselokuva Komisario Palmun erehdys. Pohjanpään ura ulottui myös musiikkiteatterin puolelle. Lisäksi hän oli tunnettu radioääni. Pohjanpään ensimmäinen elokuvarooli oli 17-vuotiaana Tauno Palon ja Birgit Kronströmin tähdittämässä Amor hoi! -komediassa vuonna 1950. Hänen ensimmäinen pääosansa oli Larin-Kyöstin runoelmaan perustuvassa draamaelokuvassa Kuisma ja Helinä. Lyyrillisessä elokuvassa Pohjanpää esitti Sankolan ottotytärtä Helinää vastanäyttelijänään kasakkapäällikköä Kuismaa näytellyt Kalervo Nissilä. Ilmari Unhon ohjaamaa elokuvaa ei pidetty kummoisenakaan, mutta Pohjanpään suoritus nuorena vasta-alkajana sai kiitosta. Sen jälkeen Pohjanpää näytteli päärooleja sekä draamaelokuvissa, kuten ensimmäisessä suomalaisessa värielokuvassa Juha, että komedioissa, muun muassa Rakas varkaani -elokuvassa. Hänen tunnetuin roolinsa lienee neuvokas vuorineuvoksen tytär Irma Vanne suomi-filmin klassikossa Komisario Palmun erehdys. Pohjanpään elokuvaura hiljeni 1960-luvun näyttelijälakon myötä. Hän teki viimeisen pääosatehtävänsä avioliittokomediassa Olin nahjuksen vaimo vuonna 1961. Arvostelijat pitivät Pohjanpään suoritusta elokuvan parhaana. Pohjanpää näytteli kaikkiaan 28 elokuvassa. 1950- ja 1960-luvuilla hän teki monipuolisia päärooleja, myöhemmin lähinnä sivuosia äiteinä tai vaimoina. Pohjanpää oli Elokuva-Aitta -lehden äänestyksessä suosituin suomalaisen elokuvan naisnäyttelijä vuosina 1957–1960. Vuoden 1967 jälkeen Pohjanpään elokuvauralla seurasi yli kymmenen vuoden tauko. 1980-luvulla hän palasi vielä vuosiksi elokuviin. Teatterinäyttämöllä hän esiintyi jatkuvasti. Pohjanpää näytteli myös televisiossa, muun muassa sarjoissa Koivuharju (1977–1978) ja Rakastan, rakastan (1988). 1990-luvun alussa Pohjanpää nähtiin everstinna Tossavaisena neljässä Vääpeli Körmy -elokuvassa, joissa eversti Tossavaista esitti hänen miehensä Pentti Siimes. Pohjanpää näytteli usein samoissa elokuvatuotannoissa puolisonsa kanssa. Pohjanpää oli kärsinyt pitkään kielivaivoista, ja 1994 hänellä diagnosoitiin suusyöpä. Leikkauksesta huolimatta sairaus ei hellittänyt ja heikensi Pohjanpään nopeasti.